Pitkästä aikaa kunnon ryhmäkuva koko poppoosta tien päällä. Sain idean tähän istuessani bussissa lokakuussa kauneimpaan ruska-aikaan, kun bussi mennä körötteli routaisten peltojen välissä. Puista oli lähtenyt jo lehtiä ja siellä täällä oli vielä pieni pilkahdus vihreästä keltaisen ja oranssin väriloiston keskellä. Mietin silloin, että ”tässä vasta on maisema, jossa sielu lepää”.
Sen luultavasti huomaa kuvistani, että syksy on lempivuodenaikani. Tykkään sen kaikista vaiheista: alkusyksystä, kun värit ovat vasta vaihtumassa vihreästä kultaiseen, ruskan väriloistosta, sekä siitä syksyn ja talven väliin jäävästä, monen inhoamasta välitilasta, jolloin taivas on lyijynharmaa, vesi tyyntä ja pellot mustia. Marraskuu kuuluu lempikuukausiini juuri tuon välitilan takia. Siinä on jotain levollista, kuten loppuvuoden hämärässä valossa ylipäätään, ja tunnen aina kuinka keho ja mieli hengittävät rauhallisemmin. Pidän toki muistakin vuodenajoista, mutta tykkään osoittaa syksylle erityistä kunniaa töissäni aika ajoin.