Sain käsiini 6 tuubin minisetin metallisävyisiä akryylivärejä aikaisena joululahjana ja niiden testailu vei leijonanosan joululomastani. Aika kului mukavasti värejä sekoittaessa ja maalausvideoita katsellessa, kun yritin imeä kokeneempien tekniikoista jotain tiedonmurusia kallooni.

Olin hyvin yllättänyt, että tällainen paatunut akvarellisti pääsi näin nopeasti jyvälle uudesta työvälineestä, onhan vesivärien ja akryylien välillä melkoinen ero. Vesivärit ovat perusominaisuudeltaan läpikuultavia ja (tiettyyn rajaan saakka) muokattavissa uudelleen, kunhan kuivuneen värialueen kastelee. Akryylimaali puolestaan on hyvin paksua, vaikkakin sitä voi ohentaa vesivärimäiseksi vedellä, ja kuivuttuaan sen jälki on vedenkestävää, eikä ole enää muokattavissa. Vesiväreihin tottuneelle jo ajatus oli aika kauhistuttava, etenkin kun akryylit kuivuvat melkein silmänräpäyksessä. Tässä on kuitenkin hyvätkin puolensa: kuivuneen pinnan päälle voi aina maalata uuden kerroksen, jos jälki ei miellytä.

Eniten itseäni kuitenkin miellytti se, kuinka helposti akryyleillä on mahdollista tehdä väriliukuja. Aloitin kokeiluni mahdollisimman pienestä, mutta tajusin pian, että akryylimaalaus on vienyt neidin menneessään.

Yllä ensimmäinen tekeleeni, harjoitusmaalaus 15×15-senttiselle akvarellipaperille. Tämän annoin lahjaksi maalisetin antaneelle sukulaiselle kiitokseksi hyvästä lahjasta. Tässä on käytetty kahta metallisävyä, sinistä ja sinivihreää, sekä valkoista guassia valoefektiin ja yksityiskohtiin.

Toinen harjoitusmaalaus on samaa kokoa ja jatkaa samalla tekniikalla. Kahden eri vihreän sävyn sekä valkoisen guassin väriliuku, sekä purppuraa yksityiskohtiin. Oksat, ruohonkorret ja kissan viikset on maalattu erittäin pienellä ja kapeakärkisellä siveltimellä.

Samalla väriliukutekniikalla syntyi ilta-auringon värjäämä tähtitaivas, joka hehkuu alkuperäisteoksessa metallisena. Kuutamo ja tähdet ovat jälleen valkoisen guassin aikaansaamia. Tämän teoksen jälkeen kipaisin lähimpään askartelukauppaan nöyrästi ostamaan tuubin valkoista akryyliä, olinhan tässä vaiheessa jo vakuuttunut, että akryylit olivat tulleet jäädäkseen elämääni.

En tiedä miksi, mutta tämä maalaus tuo jatkuvasti mieleeni kappaleen Avaruus, joka on siis suomalainen versio klassisesta Walking in the Air’istä. Johanna Kurkelan levytys kyseisestä laulusta alkoi tätä kirjoittaessa soimaan saman tien päässä – kenties kissa ihmettelee maailmankaikkeuden laajuutta ja omaa pienuuttaan tähtien alla.

Nämä kaksi maalasin joululahjoiksi läheisille. Ne olivat ensikosketukseni kankaalle maalaamiseen, joka osoittautui yllättävän jännittäväksi kokemukseksi. Kangas kestää paksujakin värikerroksia kevyesti ja väri levittyy paljon paperia helpommin, mikä teki isojen alueiden maalaamisesta ja väriliukujen tekemisestä varsin vaivatonta. Pakko myös myöntää, että kankaalle maalaaminen tuntuu jotenkin ylevältä, hienostuneelta, ikään kuin tekisi sitä ”oikeaa taidetta” vihdoin ja viimein. On kai siinä oma luksuksensa antaa pingotettu maalaus lahjaksi.

Uskaltauduin lopulta maisemaharjoitelmien jälkeen testailemaan myös yksinkertaisen muotokuvan tekoa. Tämä on pikaisen lyijykynäluonnoksen päälle maalattu harjoitus. Maalin paksuus tekee siitä haastavan työvälineen yksityiskohtien tekoon, joten hirveän pieniä hahmotöitä tuskin lähtisin maalaamaan niillä, mutta isommassa koossa saattaisi toimiakin.

Tämä on A5-kokoon maalattu ja aikaa meni n. 2 tuntia. Työläin osa oli yksinkertaisesti värin kerrostaminen muutama siveltimenveto kerrallaan, kunnes lopputulos miellytti silmää. Hiusten maalaaminen on edelleen kysymysmerkki, tarvitsen jatkossa kenties pienimpiä siveltimiä tai yksinkertaisesti isomman maalauspohjan. Aika näyttää, mutta ajatus hahmotaiteen tekemisestä akryyleillä on hirveän kiehtova.

Päivän teemaku on appelsiini-oolong, joka maistuu etenkin aamuisin, kun päivään kaipaa virtaa.