Toteutin tänä vuonna pienen mutta pitkäaikaisen unelmani ja hanki itselleni joulukalenterin. Itse asiassa kaksi: teekalenterin, olenhan krooninen teenlipittäjä ja nytkin työpöydällä höyryää mukillinen kuumaa, sekä taidetarvikekalenterin, koska löysin jälkimmäisen vahingossa aivan marraskuun viimeisinä päivinä, kun se oli siirtynyt jo alennuslaariin 50 %:n alennuksella ensimmäisen adventin lähestyessä vääjäämättömästi.

Yleensä taidekalenterit ynnä muut kuuluvat mielessäni luksustuotteiden kirjoon, joihin ei tavallisella köyhällä tallaajalla (saatikka työttömällä opiskelijalla) ole kuuna päivänä varaa, joten oloni on ollut sen mukainen: jokainen luukku on tuntunut luksukselta. En ole yhtään jouluihminen enkä odota yleensä kuin ylimääräisiä lepopäiviä sesonkiruokineen, mutta tämä iski heti johonkin kultasuoneen ja herätti lapsenomaisen innostuksen laskea päiviä, koska jokaiselle päivälle on jokin pieni ja hyödyllinen yllätys. Ja täytyy sanoa, että laatu on yllättänyt positiivisesti – kalenterin tuotteet ovat oikeasti tulleet käyttöön.

Ei varmaan tule kellekään yllätyksenä, että olen henkeen ja vereen vesivärien ystävä. Muita työvälineitä tulee testailtua harvemmin, mitäs sitä omalta uraltaan poikkeamaan, kun itselle parhaiten toimivat tekniikat ovat jo löytyneet. Kuitenkin uuden kokeileminen on (luovan) elämän suola ja voi auttaa löytämään näkökulmia omaan tekemiseen, vaikkeivät lempivälineet siitä miksikään muuttuisikaan.

Ja luukun takaa löytyy…

Ensimmäisten kalenteriluukkujen joukossa oli itselleni vieras materiaali: tuubi akryylimaalia. Akryylimaalauksen teoriasta tiesin jotain taidevideoiden ja erään vanhan opiskelukaverin kautta, joka työskenteli lähes pelkästään akryylein vielä amk-aikoina, mutta omat testailut olivat jääneet yhteen kultaiseen tuubiväriin vuosikymmen sitten. Yllä oleva työ on tekstuuri- ja välineharjoitus, jossa taustalla on kultaisella ja tavallisella vesivärillä toteutettu laveeraus, ja päälle on kuivin siveltimin töpötetty erilaisia siveltimenvetoja kahdella eri akryylivärillä: kalenterista tipahtaneella punaisella (Sennelier 613, Cadmium Red Light Hue) sekä sillä ikivanhalla kultaisella, jonka jämät löytyivät taidetarvikelaatikon pohjalta. Päälle on maalattu valkoista guassia ja oksat piirretty Poscalla.

Seuraavaksi eteen tipahti vielä oudompi tuttavuus: sininen pastelliliitu. Liiduista minulla ei ole ala-asteen kuvistuntien lisäksi minkäänlaisia kokemuksia, enkä tietääkseni seuraa somessa ketään, joka käyttäisi pastelleja, joten tämä tuntui hypyltä altaan syvään päähän. No, suden suuhun, kuten italialaiset sanovat.

Pastelliliitujen jälki on rosoista, herkkää, lähes unenomaista, ja väri leviää sormissa ja paperilla piirtämisen aikana. Tämä näyttäisi toimivan hauskasti vesivärien kanssa: kombinaatio pehmeää ja karheaa. Kovin yksityiskohtaista viivaa ei liidulla saa aikaan, etenkään näin pieneen kokoon (15×15 cm), joten päätin tehdä jotain yksinkertaista. Liitupiirroksen päälle tein kevyen vesivärilaveerauksen ja roiskutin märän maalin sekaan toisesta luukusta tullutta kirkuvan oranssia akryyliä. Akryyli käyttäytyy märkää märälle -tekniikassa eri tavalla kuin vesiväri – leviäminen tuo mieleen lätäkössä kiiltävän öljyvaluman. Lopputulos on vastavärien ja ehkä vähän outojen tekniikoiden yhdistelmä. Itse ihastuin tähän yhdistelmään sen verran, että pitänee tehdä isommalle paperille lisää testailuja jossain vaiheessa.

Tämän setin viimeisenä testailin itseäni ilahduttanutta pinkkiä ääriviivatussia. Käytän tusseja ääriviivapiirroksiin lähes päivittäin, jos nyt en ihan päävälineenä niin yksityiskohtia lisäämään, ja maalauksissani esiintyy vaaleanpunaista tämän tästä, joten tämä tuntui omalta jutulta heti kättelyssä. Staedtler ei ole merkkinä erityisen tuttu, joten ensin piti tietysti testata, että kestääkö kuivunut muste kumitusta ja vettä kuten pakkaus väittää. Lopputulema: kestääpä hyvinkin. Eteenpäin.

Katselin (tai pikemminkin kuuntelin) testailujen taustalla Final Fantasy -läpipeluuvideoita, joten päädyin luonnostelemaan luultavasti kuutosen Terraa ajatellen jonkinlaisen haltija/esper/peikkohybridin. Halusin jättää kuvan yksinkertaiseksi ja leikkiä tekstuureilla samalla, kun testailin kaksivärisen ääriviivan mahdollisuuksia. Pinkki viiva näyttää ainakin tässä väriavaruudessa hauskalta ja ponnahtaa mustan rinnalla esiin mukavasti.

Itse tausta on vesivärilaveeraus: yhdistelmä Kuretake Gansai Tambi -sarjan kultaa ja granuloivien vesivärien sävyjä (jälkimmäisestä sävy taisi olla Aurora Violet). Puolikuivaan laveeraukseen on töpötelty märkään maaliin kastettua muovikelmua – sävyt ovat saman kuin laveerauksessa. Maalin kuivuttua käytin tuttua roisketekniikkaa roiskimalla märällä siveltimellä maalia sinne tänne, kunnes lopputulos miellytti silmää. Vaikka kyseessä on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen työ, on aina hauska nähdä, että pelkillä tekstuureilla voi saada aikaan liikkeen tuntua.

Teetä ja taidesympatiaa

Tällaisina aikoina, kun luovuus näivettyy silmissä ja ajatustyöt ulkoistetaan tekoälylle, tuntuu erityisen tärkeältä löytää taiteesta lapsenomainen tekemisen ja oivaltamisen riemu. Minusta tuntuu, että moni tekoälystä öyhöttävä teknofani ei ymmärrä taiteen ja luomisen ydintä: sitä, että itse tekemisen prosessi on koko jutun juoni. Tärkeää ei ole kaunis lopputulos, jolla saadaan mainetta ja kunniaa, vaan se, että maalaaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, sekä prosessin aikana syntyvien ongelmien ratkaisu on itsessään nautinnollista. Se on oikeasti aivan helvetin hauskaa, ja siihen jää koukkuun. Eikä sitä hauskuutta voi korvata koneella, ei ainakaan, jos haluaa, että lopputuloksessa on jotain inhimillistä: sielu. Enpä tiedä teistä, mutta itse en ainakaan halua ulkoistaa elämän hauskimpia asioita koneelle, jotta itselleni jäisi enemmän aikaa tiskata, tekoälyn hälyttävistä ympäristövaikutuksista puhumattakaan.

Niin, siitä teekalenterista. Tämän mennessä makuseikkailu on ollut arvoisensa ja kotiinpaluu tenttipäivien ja muun väsyttävän arkisen puurtamisen jälkeen on ollut hauskempaa, kun vastassa on jotain maukasta testattavaksi. Kirjoitan tätä syyslukukauden viimeisenä tenttipäivänä, ja jos olisin tiennyt tämän päivän maun etukäteen, olisin keittänyt siitä kupposen heti aamulla tentin aikana nautittavaksi.

Maku ainakin olisi ollut tsemppaava: Viisasten tee.