Loman ja autuaan aikatauluttomien viikkojen ratoksi olen jatkanut joulukalenterista ja vähän muualtakin kuoriutuneiden taidevälineiden testailuja. Samalla teekalenterista on paljastunut popcornin (ei jatkoon) ja karpalo-kinuskin (lisää kiitos) kaltaisia mielenkiintoisuuksia sekä vanhoja tuttuja makuja höystämään luovaa seikkailua.

Näitä harjoitelmia tuli aloitettua jo ennen lomaa ja kalenterikierrosta, mutta olen viimeisen kuukauden ajan tehnyt melkoisesti pieniä sekatekniikkakuvituksia, joissa puuvärit ovat pääosassa. Minulle on kertynyt vuosien mittaan isohko kattaus kaikenkirjavia puuvärejä, osa tavallisia, osa vesiliukoisia, ja vanhimmat niistä ovat kynänpätkiä ala-asteajoilta. Värikynät eivät tunnu kuluvan käytössä niin millään, vaikka käytän niitä säännöllisesti luonnosteluun ja taustojen yksityiskohtiin, joten olen yrittänyt haastaa itseäni käyttämään niitä huomattavasti enemmän, jotta pinkan saisi jollain kulumaan. Ylläolevaan kuvaan on käytetty pääasiassa puuvärejä ja niiden päälle olen maalannut kevyen kerroksen vesiväreillä.

Ylempi kuva taas on pääasiassa puuvärejä. Keijuhahmon päälle lisäsin kerroksen maskinestessä ennen vesivärilaveerausta, jotta hahmo näyttäisi ikään kuin hehkuvan maskin poiston jälkeen. Yritän jättää puuvärien karkeuden rohkeasti näkyviin, mikä korostuukin tällä paperilla erityisen hyvin.

Tämä taas on tekniikoilla leikittelyä. Hahmo on piirretty puuvärein ja kevyt sävytys sekä roiskeet ovat vesiväriä, kun taas valkoiset oksat on tehty ääriviivatarroja hyödyntäen. Ääriviivatarroja voi käyttää maskinesteen tapaan jättämään paperiin valkoisia alueita. Liimaan tarrat haluamiini paikkoihin ennen maalausta ja maalaan kevyesti niiden päälle, ja maalin kuivuttua tarrat voi poistaa. Tekniikka toimii parhaiten karhealla paperilla – olen huomannut, että sileään paperiin liima tarttuu liiankin hyvin ja päätyy yleensä vain repimään sen poistovaiheessa. Tekniikka ei myöskään toimi hyvin, jos paperille on jo maalattu, sillä tarrat tarttuvat parhaiten puhtaaseen paperiin.

Seuraavaksi yritän keksiä, mitä sitä piirtäisi yhdellä öljypastelliliidulla, mihin kaikkeen hopeinen tuubivesiväri taipuu, ja kuinka hyvin kimaltavat Gansai Tambi-värit skannautuvat. Lisäksi pitäisi testailla amerikkalaisen Sharpien haastajaa Posca-kynille, mikä vei ajatukset heti mustaan kartonkiin. Mustalle pinnalle on haastavaa mutta hauskaa piirtää, jos haluaa todella päästä leikkimään kontrastilla.

Siihen asti: päivän teemaku on mansikka-raparperi kuin muistona kesästä.