Varoituskellojen kilkatus vartiotorneissa oli jatkunut lähes taukoamatta aamunsarastuksesta lähtien. Oerei tunsin häpeän painavan häntä raskaasti, häpeän siitä, että hän hädin tuskin kiinnitti koko ääneen…

Rummut löivät kiihtyvässä rytmissä, joka sai maan värähtelemään. Ren’i oli tuntenut sen jo joen toisella rannalla ohuiden akherisaappaiden pohjien läpi. Kanteleen ja pajuhuilun soinnut…

Ilotulitteiden kajo valaisi heidän kotimatkaansa. Niiden moniväriset räjähdykset saivat taivaankannen hehkumaan vielä silloinkin, kun he kompuroivat mökin ovesta sisään ja löivät oven säppiin takanaan.

Kanteleen kielten haikea värinä sekoittui sateen ääniin ja antoi niille surumielisen soinnin, vaikka laulunsanat kertoivat tanssista, juomasta ja ilosta. Toisin kuin kesäjuhlan aikaan, soitto…

Vesi vihmoi Ren’in ja kunniakaartin uniformuja, kun yhdeksännen ja kymmenennen legioonan joukot pysähtyivät ja päättivät vaivalloisen marssinsa tasangon halki, mutta kukaan tuskin huomasi sitä.…

Mökin ikkunoista pääsi suodattumaan vain vähän valoa, mutta Haukka tiesi herätessään, että oli jo iltapäivä. Ukkonen oli mennyt menojaan, mutta pisarat takoivat edelleen taukoamatta…

Seuraavat päivät valkenivat yhtä sateisina kuin edellisetkin. Kokoushuoneessa alati palava valkea teki huoneesta unettavan lämpimän, mutta Ren’i laski sen silti edistykseksi. Konsulit olivat viimein…

Sää pilkkasi häntä, sillä aamu valkeni pitkästä aikaa sateettomana. Vetinen aurinko kipusi taivaanrantaan ohuiden, harsomaisten pilvien takaa, joka heijastui märässä nurmikossa kimaltavista pisaroista. Ren’i…