• 20: Turvapaikka

    20: Turvapaikka

    Matka tunnelien kautta vei useamman tunnin, ja he olivat kaikki helpottuneita tuntiessaan aiempaa huomattavasti kylmemmän ilmavirran edestäpäin merkkinä siitä, että koitos oli tullut päätökseensä.…

  • 19: Hän, joka kulkee unissa

    19: Hän, joka kulkee unissa

    Kiven kirskunta kiveä vasten kuulosti luonnottoman kovalta tunnelien pitkän hiljaisuuden jälkeen Ren’i vapauttaessa ashaynsa. Ovi tunnisti keisarillisen veren läsnäolon, kuten hautakammion ovet, ja väistyi…

  • 18: Pitkä pimeys

    18: Pitkä pimeys

    Aika menetti merkityksensä nopeasti tunneleiden painostavassa pimeydessä. Lattiakivet olivat liukkaat heidän jalkojensa alla, ja pisaroiden ajoittainen tipahtelu seisovaan veteen kuulosti moninkertaisesti kovemmalta heidän korviinsa…

  • 17: Tuli on irti

    17: Tuli on irti

    Kasarmien portit olivat suljettuina ensikertaa miesmuistiin. Niitä ei tavallisesti lukittu kuin öiseen aikaan, ei edes silloin, kun uudet alokkaat aloittivat palveluksensa yhdeksäskuun ensimmäisellä viikolla.…

  • 16: Keisarikunnan sydämeen

    16: Keisarikunnan sydämeen

    Tarinat eivät tehneet Hol Sarolle kunniaa, Ared ajatteli, kun portit aukesivat tuulen kirittäessä harmaita pilviä lahdenpoukaman yli. Se oli enemmänkin linnoitus, jonka sisäpuolella kaupunki…

  • 15: Mitaen viimeinen muisto

    15: Mitaen viimeinen muisto

    Jälkikäteen Ren’i ei muistanut kuluneesta kahdesta päivästä kuin välähdyksiä. Hän oli jaloillaan pitkälle yli puolenyön ja nousi tunteja ennen aamunkoittoa. Yöunista ei ollut puhettakaan;…

  • 14: Ylipäällikön paluu

    14: Ylipäällikön paluu

    Savupatsas kohosi kaukana Menushen eteläpuolella, hädin tuskin erottuen tummaa taivasta vasten, mutta räjähdyksen äänestä ei ollut epäilystäkään. Se kantoi palatsiin asti ja sai ikkunat…

  • 13: Hiljainen mielenosoitus

    13: Hiljainen mielenosoitus

    Ren’i kuuli Mitaen äänen yhä korvissaan hätkähtäessään hereille, ja tajusi tuijottavansa makuuhuoneensa kattoa. Ikimieli kirposi nyrkistä ja kierähti päiväpeitolta lattialle vaimeasti kolahtaen. Ren’i ei…

  • 12: Paluu aamunkajoon

    12: Paluu aamunkajoon

    Ikimieli hehkui omaa kylmää valoaan Ren’in kämmenien välissä. Hän tuijotti sen sumean pinnan syövereihin, yrittäen ajatuksen voimalla pakottaa tuulen, joka kiven sydämessä liikkui, pysähtymään…

  • 11: Jälleennäkemisiä

    11: Jälleennäkemisiä

    Palatsi oli aina hipihiljainen aamuyön tunteina, mutta keskellä talvea se oli sitä vieläkin enemmän. Lumivaippa vaimensi kaikki äänet, niin isot kuin pienetkin, ja jopa…