Lumi pöllysi, kun Meiqäl lensi kaaressa hankeen. Hän suolsi liqarinkielisiä kirouksia kavutessaan salamana takaisin jaloilleen, housut polviin asti märkinä ja silmät kipinää iskien.

”Tämä on huonoin idea, joka sinulla on ollut pitkään aikaan.” ”Äläs nyt.” Haukka esti itseään vain vaivoin irvistämästä astuessaan vastahakoisesti porrasta alemmas. ”Vähäjärkisten touhua.”

Oli aamuyö, kun Haukka kömpi ylös sängystä varoen herättämästä Ren’iä ja pukeutui. Hän tunnisti tutun levottomuuden veressään. Sillä, että hän ei ollut kotona, ei…

Oli vielä aikaista, kun Haukka säpsähti hereille. Toinen käsivarsi oli puutunut, kiitos Ren’in, joka nukkui sen päällä tyytyväisesti kuorsaten. Hän yritti vetää itsensä vapaaksi…

Matka tunnelien kautta vei useamman tunnin, ja he olivat kaikki helpottuneita tuntiessaan aiempaa huomattavasti kylmemmän ilmavirran edestäpäin merkkinä siitä, että koitos oli tullut päätökseensä.…

Kiven kirskunta kiveä vasten kuulosti luonnottoman kovalta tunnelien pitkän hiljaisuuden jälkeen Ren’i vapauttaessa ashaynsa. Ovi tunnisti keisarillisen veren läsnäolon, kuten hautakammion ovet, ja väistyi…

Aika menetti merkityksensä nopeasti tunneleiden painostavassa pimeydessä. Lattiakivet olivat liukkaat heidän jalkojensa alla, ja pisaroiden ajoittainen tipahtelu seisovaan veteen kuulosti moninkertaisesti kovemmalta heidän korviinsa…

Kasarmien portit olivat suljettuina ensikertaa miesmuistiin. Niitä ei tavallisesti lukittu kuin öiseen aikaan, ei edes silloin, kun uudet alokkaat aloittivat palveluksensa yhdeksäskuun ensimmäisellä viikolla.…

Tarinat eivät tehneet Hol Sarolle kunniaa, Ared ajatteli, kun portit aukesivat tuulen kirittäessä harmaita pilviä lahdenpoukaman yli. Se oli enemmänkin linnoitus, jonka sisäpuolella kaupunki…

Jälkikäteen Ren’i ei muistanut kuluneesta kahdesta päivästä kuin välähdyksiä. Hän oli jaloillaan pitkälle yli puolenyön ja nousi tunteja ennen aamunkoittoa. Yöunista ei ollut puhettakaan;…